8.11.2017

Mutakuu


Joskus oli kesä ja kivaa.
Marraskuu on heittämällä hevosharrastuksen kamalin kuukausi. Koko ajan on pimeää. Valoisa aika päivässä on niin lyhyt, että ei omaa hevostaan ehdi näkemään päivänvalossa lainkaan. Kylmäkin on. Ei niin kylmä, että viitsii kaivaa toppavaatteita kaapista. Kuitenkin niin kylmä, että kostea nollan tuntumassa oleva lämpötila tunkeutuu luihin ja ytimiin ja poistuu ehkä joskus toukokuussa. Märkiä hanskoja, kuraisia kenkiä ja mutaan peittyneitä poneja.

Onneksi positiivistakin löytyy. Kenttä on loistavassa kunnossa keleistä huolimatta, joten maastoon ei tarvitse pimeällä lähteä. Kun pimeys oikein syö motivaatiota, Tara pääsee irtona kentälle. Mun ei tarvitse edes maiskauttaa, vaan se kiihdyttelee itsekseen kenttää päästä päähän liikunnan riemusta. Ja kaikesta mudasta ja pimeydestä huolimatta tallilta poistuu aina hyväntuulinen, heppaterapialla boostattu mutsi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokaiseen asialliseen kommenttiin vastataan. Kiitos viestistäsi!