18.10.2017

Askellajikilpailut Eurajoki 15.10


Kisapaikalta ei ole kuvia, mutta aamulla kyytiä odotellessa oli aikaa kuvata. Ja upea ilma.
Varsin kisapainoiseksi näemmä mennyt tämä harvoin päivittyvä blogini. Tämän jälkeen siihen on kuitenkin luvassa tauko, koska vuoden viimeiset kisat käytiin kokemassa viime sunnuntaina. Ei maltettu jäädä kotiin, koska sattui vielä yhdet kisat osumaan tähän melko lähelle.

Meidän luokaksi valikoitui edelleen tuttu ja turvallinen T8 (helppo töltti). Matkaseuramme oli ilmoittautunut nelikäyntiin, joten tiedossa oli koko päivän mittainen reissu. Ajelimme sunnuntaiaamuna melko hyvissä ajoin kisapaikalle, joka oli siis Eurajoen ravirata. Raviradan keskeltä löytyy ovaalirata. Ravirata oli kisapaikkana ihan parhaimmistoa loistavien puitteiden vuoksi. Ravureiden valjastuspaikat olivat käytössä, joten hevosten kuntoonlaitto oli miellyttävää. Trailerit sai fiksusti ja helposti parkkiin ja lämmittelyyn oli varattu hulppeasti puolet raviradasta sekä iso kenttä. Baana oli hyvässä kunnossa ja selostus kuului erittäin hyvin sekä lämmittelyyn että valjastuspaikoillekkin.

Täytyy muuten mainita, että nämä olivat meidän viidennet askellajikisat ja kolmannet eri yhdistyksen järjestämät kisat. Kaikkien eri kisajärjestäjien toimintaan olen ollut tosi tyytyväinen. Toimijat ovat aina olleet ystävällisiä ja avuliaita, järjestelyt toimivat hyvin ja kisapaikoilla on aina vallinnut mukava ilmapiiri.

Tara oli valjastuspaikalla aika rauhaton ja niin myös lämmittelyssä. Tuntui, että en saanut sen kiireistä ja rauhatonta mielialaa tasattua lainkaan huolellisesta lämmittelystä huolimatta. Hevosen kiire johti lämmittelyssä aika ravitahtiseen tölttiin eikä mulla ollut mitenkään suuria odotuksia baanalle mennessä. Kotona tammalauma kiimailee enemmän tai vähemmän, joten tämä saattoi vaikuttaa hieman tamman mielialaan.

Itse suorituksen aikana sain ihan tosissani tehdä töitä, mutta ravitahtisuuden sain kuitenkin pidettyä poissa. Kun ensimmäisen kerran hidastettiin käyntiin, tuli mulle paha olo. Sydän takoi rinnassa ja toivoin vain, etten tuuperru kesken suorituksen. Aamupala oli unohtunut ja samoin hengittäminen ensimmäisen kierroksen aikana. Toisella kierroksella keskityin hengittämiseen ja olo tasottuikin onneksi aika pian.

Saatiin suoritus loppuun ja kuuntelin meidän pisteet (4.0, 4.0, 4.3). Olin pisteisiin ja suoritukseenkin tyytyväinen, varsinkin kun lämmittelyssä fiilis oli mikä oli. Ainakin muistin ratsastaa vaikken hengittää enkä tällä kertaa matkustellut koko suoritusta. Tuomareiden kommenteissa oli kahdeltakin tuomarilta maininta etupainoisuudesta, minkä allekirjoitan täysin. Tuntuu, etten missään vaiheessa saanut aktivoitua hevosen takapäätä toivotulla tavalla.

Pisteet riittivät tällä kertaa 7. sijaan yhdeksän lähtijän joukossa. Taso oli kova ja meidän porukassa oli todella näyttäväliikkeisiä hevosia ja taitavia ratsastajia, joten olo ei ollut yhtään hävinnyt.

Hävinnyt olo sen sijaan tuli kotiin lähtiessä, kun mun normaalisti tilanteessa kuin tilanteessa fiksusti käyttäytyvä ja hyvin lastautuva tamma teki trailerin edessä stopin. Lastaamisesta ei tullut mitään, kolmeen vuoteen en ole tuon nähnyt keulivan, mutta nyt näin sitten senkin. Edelleen en keksi syytä tälle käytökselle, mutta erittäin kiitollinen olen pariskunnalle joka tuli auttamaan lastaamisessa ja jota ilman olisimme luultavasti vieläkin Eurajoella.



2 kommenttia:

Jokaiseen asialliseen kommenttiin vastataan. Kiitos viestistäsi!