15.6.2017

Treenamisen imussa

Viime vuodelta.
Tiistaina Tara sai tosiaan ottaa iisisti raskaan viikon aloituksen vuoksi, mutta eilen pidettiin kunnon kenttäsulkeiset maanantain valmennuksen asioita mukaillen. Olen tullut siihen tulokseen, että kerran kuukaudessa olisi meille hyvä valmennusaikaväli. Vaikkei tässä mikään tavoitteellinen ratsukko ollakkaan, haluan aina kehittyä ja kehittää meidän yhteistyötä eteenpäin. Helposti se lipsahtaa yksin ratsastaessa kevyeen humputteluun ja siihen, ettei vaadi oikein mitää itseltään eikä myöskään hevoselta. Aina hyvän tunnin jälkeen mulla riittää intoa käyttää sieltä saatuja työkaluja ja ratsastan muutaman viikon aivan uudella innolla. Eilisten huipputreenejen jälkeen päätin, että tästä lähtien pyrin säännöllisesti tunneille. Sillä ei ole väliä onko CR-, koulu-, vai askellajitunti sillä kaikista on ollut meille tasaisesti apua ja kaikki tukevat toisiaan. Ystäväni harrastaa thainyrkkeilyä ja vertasin ilman opettajaa ja yhteisöä ratsastamista thainyrkkeilyn yksin harrastamiseen. Käytännössä siis hakkaisi yksin salilla säkkiä. Kehitys ja lajissa pysyvä intohimo vaatii kuitenkin ne treenikaverit ja valmentajan.

Keskityin keskiviikkona siis vahvasti oman istunnan hyödyntämiseen. Siinä ohessa tein paljon erilaista kiemuraa, kahdeksikkoa ja volttia sekä temponvaihteluita. Tein paljon suunnanvaihtoja ja niitä täytyy jatkossa tehdäkkin, jotta saan Taran (ja itseni) puolieroja tasattua. Työskentelin paljon käynnissä, mutta myös hieman töltissä. Laukassa en vaatinut oikeastaan mitään, vaan annoin Taran mennä muutaman kierroksen ihan uraa pitkin. Käynnissä annoin välillä pitkää ohjaa, välillä pidin vähän pidempää muotoa ja välillä taas kokosin hepan lyhyeksi. Vaikeampaan kierrokseen pyrin tekemään kaiken hepalle mahdollisimman helpoksi ja toistaiseksi en vaadi siltä ihmeitä. Annan hieman enemmän ohjaa ja keskityn istunnalla taivuttamaan sitä rauhallisesti kaarteisiin.

Tavoitteeni oli ratsastaa rauhallisesti, eleettömäästi ja pitää yllä tiettyä harmoniaa ja mielestäni onnistuin siinä oikein kivasti. Tara oli hyvin kuulolla ja rauhallisesti kuolaimella. Mulla on joskus hieman sitä ongelmaa, että kädet laskee liian alas ja kyynärpäästä myötääminen on hankalaa. Tämä on onneksi helppo huomata itse, koska Tara on heti levoton suustaan, jos myötääminen unohtuu. Nyt tuntuu, että olen päässyt treenaamisen imuun ja tekisi mieli mennä kentällä vaikka joka päivä. Maltan silti mieleni ja pidän edelleen meidän viikko-ohjelman vaihtelevana sisältäen myös maastoilua ja taluttelulenkkejä.

Tänään illalla mennään päästämään tammalauma vihdoinkin oikein isolle laitumelle, kun se on vihdoinkin kasvanut tarpeeksi pitkäksi. Tähän astihan tammat ovat totutelleet vihreään ruohotarhoissa ja nyt ne ovat saaneet viettää pikkulaitumella pari yötä. Otan kameran kuitenkin mukaan, jos ne vaikka innostuisivat hieman irroittelemaan neljän hehtaarin laitumen avautuessa eteen. Yritän myös saada kesän aikana kuvaajia mukaan tallille, jotta saisin ikuistettua pitkästä aikaan meidän menoa ja näytettyä teillekkin, miltä se nykyään näyttää!

Myös viime vuodelta. Vanin kuulumisia sen verran, että tuttavani on tyytyväinen hankintaansa ja Vani toimii kärryjen edessä jo hienosti :) Toivotaan, että neiti Hevonen nähdään myös radoilla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokaiseen asialliseen kommenttiin vastataan. Kiitos viestistäsi!