16.6.2017

Kesälaitumille mieli syksyssä




Eilen hevoset vietiin vihdoin isolle laitumelle. Sovittiin muiden hevosten omistajien kanssa treffit, joten saatiin koko tammalauma vietyä kerralla. Laidun on toisella puolella tietä talliin nähden, mutta sinne on jonkin verran matkaa peltojen välistä. Koska tammat olivat jo olleet pikkulaitumella, ei nähty mitään suurempaa iloittelua. Tarakin otti muutaman reippaamman askeleen ja keskittyi muuten syömiseen.



Vaikka hevoset laskettiin vasta laitumella ja kesä on vasta pyörähtänyt käyntiin, on mulla jo ajatuksen tulevassa syksyssä. Tähän asti on töihin paluu tuntunut vain kaukaiselta ajatukselta, mutta nyt se alkaa olla jo melko lähellä.

Olen ollut kotona nyt viime vuoden maaliskuusta lähtien. Jäin sairaslomalle n. viikkoa ennen äitiyslomaa. Äitiysloma vaihtui kolmen kuukauden päästä vanhempainvapaaseen ja sen loputtua helmikuun alussa jäin vielä hoitovapaalle. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus palata sorvin ääreen elokuun 1. päivä. Meidän poika menee perhepäivähoitajalle, joka asuu meidän molempien työmatkan varrella.

Mieluusti jäisin vielä kotiin ja hevosettomana varmasti jäisinkin. Nyt alkaa kuitenkin olemaan kova tarve normaalille tilipussille.. tämä kotihoidon tuki kun ei suurudellaan paljoa hymyilytä. Melkein kaikki mun rahat on menny Taraan ja siksi suuri kiitos ymmärtäväiselle puolisolle, joka on kantanut leivän pöytään.

Meidän jäbä on hoitoon mennessään vuosi ja kolme kuukautta vanha. Hän on tosi reipas, sosiaalinen ja nauttii ihmisten seurasta ja siitä, että ympärillä tapahtuu. Uskon, että hän tulee viihtymään hyvin. Viihdyn luultavasti itse myös töissä hyvin. Olemme kuitenkin koko hänen elämänsä olleet tiiviisti yhdessä ja kun vietän hänen kanssaan koko päivän, en pode huonoa omatuntoa iltaisista tallireissuista.

Töihin palatessa elämä tulee muuttumaan, kun vietän päivästä kahdeksan tuntia töissä. Tätä aikaa en voi viettää poikani kanssa enkä kotitöitä tehden. Tämä taas johtaa siihen, että kun arkipäivisin puoli neljä meidän perhe on kotona, on kotityöt ja ruuat tekemättä ja poikaa nähty aamulla puoli tuntia. Tästä voi lyhyelläkin matikalla laskea, että äiti ei voi hilppasta tallille kolmeksi tunniksi päivittäin. Töiden ja nukkumaan menon välissä oleva aika on todella lyhyt. Olen hieman jännittänyt, että miten äitiyden ja hevosen omistamisen yhdistäminen sujuu normaaleissa päivätöissä.

Työaikani on normaalisti klo: 7:00-15:00. Ennen töihinmenoa en siis pysty tallilla käymään. Teen töitä arkipäivisin maanantaista perjantaihin. Olen tyytyväinen Taran liikutuksen määrään, jos se liikkuu 4-5 kertaa viikossa ja vapaapäivät eivät osu perätysten. Kaksi liikutuskertaa tulee täyteen helposti viikonloppua hyödyntäen. Lisäksi ajattelisin, että oman jaksamisen huomioon ottaen jaksaisin käydä tallilla pari kertaa arki-iltaisin. Voisin ottaa tavaksi, että yhtenä iltana äiti saa mennä rauhassa tallille ajan kanssa ja toisen kerran voisin mennä illalla pojan mentyä nukkumaan. Lisäksi mahdollinen vuokraaja helpottaa arkea.

Vähän jännittää, että miten saan arkisin itseni raahattua tallille etenkin kun kaamos ja kurakelit saapuvat, mutta täytyy vain puskea itsensä liikkeelle. Ulkoilu ja tallilla olo kuitenkin tuovat lisäenergiaa ja myös työssä käyvän äidin on hyvä muistaa ottaa omaa aikaa. Onneksi mulla on siellä tallissa odottamassa mulle maailman paras hevonen. Siksi uskon, että arki lähtee rullaamaan ihan mukavasti vaikka siihen lisätäänkin työssä käynti.




2 kommenttia:

  1. Missä päin suomea asutte? Täällä olisi yksi vapaaehtoinen hoitaja, jos asutte tarpeeksi lähellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Taralla on vuokraaja tällä hetkellä, mutta emme ole puhuneet syksystä vielä joten siksi sana mahdollinen :)

      Poista

Jokaiseen asialliseen kommenttiin vastataan. Kiitos viestistäsi!