12.6.2017

CR-tunti

A-boy pari vuotta sitten.
Sunnuntaina olin ratsastamassa pitkästä aikaa Arskan kanssa. Arska on mustanruunikko lämminverinen, jota lainailin aina välillä heppojeni asuessa vanhalla tallillaan. Nyt oltiin sovittu, että lähdetään ystävän ja hänen hevostensa kanssa maastoilemaan. Oli tosi virkistävää päästä pitkästä aikaa kolmivaihteisen hevosen selkään ja meillä oli tosi kiva vajaan kahden tunnin maastoreissu. Kevyt ravi oli aika eksoottinen kokemus pitkän tauon jälkeen ja oli hauskan tuntuista istua hieman totuttua korkeamman hevosen selässä. Jaksan edelleen tuulettaa, miten kiva hevonen tuo on. Kulkee omalla moottorilla, mutta jarruihin voi kuitenkin luottaa. Hyvä seura, hyvä hevonen ja hyvät maastot, parempi mieli.

"Kouluvalmennus" pari vuotta sitten. Täytyy saada kuvaaja joku päivä mukaan, koska mun istunta on kyllä muuttunut tosi paljon tuosta vuodesta, eikä sen jälkeen oikein olekkaan uusia ratsastuskuvia olemassa. Ei täydellistä vieläkään, mutta paljon on kehitystä tapahtunut.
Tänään oli sitten vuorossa pitkästä aikaa tunti Taran kanssa. Olin haaveillut tekeväni videon reissusta, mutta vesisateesta johtuen mulla ei ole reissusta edes yhden yhtä valokuvaa, joten kuvituksena vanhoja kuvia.

Lähitallille saapui meille ennestään tuttu CR-valmentaja. Aamulla heräiltiin ajoissa ja tehtiin pojan kanssa aamutoimet. Vedin itselleni tallitamineet niskaan ja pakkasin pojan repun. Isäni oli luvannut toimia lapsenvahtina, joten vein jäbän vanhempieni luokse. Asumme onneksi melko lähellä ja vietämme siellä paljon aikaa, joten sinne on helppo jättää taapero hoitoon. Vanhemmiltani suunnistin tallille. Olin tallilla joskus vähän yli kymmenen ja näin siis järjestänyt itselleni pienen kiireen kuhnailulla.

Hevoset ovat viettäneet nyt pari yötä laitumella. Mitään riemukasta laitumelle laskua ei tapahtunut, koska hevoset on pikkuhiljaa totutettu ruohoon ruohotarhojen ja nyt pikkulaitumen voimin. Vettä tuli aamusta asti taukoamatta ja olinkin varustautunut suurella sadetakilla. Housujen suojana mulla ei kuitenkaan ollut mitään ja sen kyllä huomasi hetken päästä. Vettä tuli koko ratsastus- ja tallilla olo ajan. Kävin hakemassa kesäsateessa uitetun tammani laitumelta. Onneksi kesäkarvan ansiosta hevosen kuntoonlaitto on nopeaa verrattuna syksyn/kevään mutakeleihin ja kevään karvanlähtöön. Nopea sutaisu pehmeällä harjalla ja kavioiden putsaus. Vielä varusteet päälle ja menoksi. Matkaa toiselle tallille on joku 4-5kilometriä ja menomatkaan meni aikaa puolisen tuntia.

Pidän kyseisestä tunnin pitäjästä erityisesti tuntejen konkreettisuuden vuoksi. Eli jos hän pyytää tekemään jotain, tarvittaessa hän näyttää liikkeen kädestä pitäen ja käyttää myöskin puheissa sellaisia esimerkkejä, että varmasti ymmärtää mistä on kyse.

CR-tunti tuli tarpeeseen, koska työskentelyssäni on ikävästi merkkejä vuoden maastoilurupeamasta. Olen herkästi hieman oikealle vino ja tässä mun tuleekin olla tarkkana. Alkutunnista keskityttiin tunnistamaan tarvittava lonkkien liike. Eli sen sijaan, että vain matkustaa niin tekee lonkilla sellaista liikettä ikään kuin polkisi polkupyörää taaksepäin hevosen takajalkojen tahtiin. Tara on helposti vähän kiireinen. Kun muistan tämän "polkemisen" ja muistan vielä kyynerpäiden joustavuuden, rauhoittuu hevosen kiire kuin itsestään. Käynnissä piti oikein keskittyä takajalkojen tahtiin, mutta töltissä takajalat tuntuivat tosi hienosti "oman takapuolen alla".

Kokeilimme myös askeleen lyhentämistä ja pidentämistä. Askelta lyhentäessä "poljetaan" pienempää liikerataa ja jännitetään syvät vatsalihakset kun taas askelta pidentäessä laajennetaan liikerataa. "Polkemista" käytettiin myös käännöksissä. Esim. voltilla ulkolonkka tekee hieman laajempaa liikettä.

Kun oltiin saatu hepo sekä ratsastaja rauhalliseen moodiin ja hyvään yhteistyöhön, ruvettiin tölttäilemään ensin ympyröitä ja sitten kahdeksikkoja. Omien vinouksieni vuoksi meillä on vasen kierros huomattavasti heikompi nykyisin. Tara ei saa vasempaan kierrokseen multa tarpeeksi tukea ja ja hermostuu ja alkaa hieman kaahottamaan. Tätä ongelmaa korjasimme oikeastaan lopputunnin niin, että jäin kahdeksikolle ensin parempaan kierrokseen niin, että korostin "polkemista" ja rauhallisuutta ja tuin hevosta vaikeampaan kierrokseen. Tämä alkoi tuottaa hedelmää ja kahdeksikko kahdeksikolta vasen kierros alkoi helpottamaan. Vielä siinä on työtä, mutta nyt tiedän konkreettisesti miten sitä ongelmaa työstän ja odotankin innolla ensimmäistä yksin ratsastusta näiden eväiden avulla. Huomenna täytynee mennä ihan rennosti palautelleen, mutta toivottavasti keskiviikkona päästäisiin jatkamaan hommia.

Tunnin jälkeen juttelin hieman valkun kanssa ja hän kehui, miten hieno hevonen Tara on. CR-tunnilla Taran herkkyys pääsee kyllä oikeuksiinsa, koska se palkitsee ratsastajan välittömästi oikeasta toiminnasta rentoutumalla ja rauhoittumalla. Sanoin, että kyllä tämä hevonen auttaa jaksamaan arjen kiireen ja motivoi etsimään aikaa ratsastukselle ja että tämä on ollut kaikin puolin niin täydellinen löytö. Kiitin vielä tunnista ja sanoin, että näiltä tunneilta saa aina niin hyvät tuliaiset kotiin viemiseksi, että jollain tavalla aina "mullistuu" oma ratsastus ja yhteistyö hevosen kanssa.

Paluumatka kotiin mentiin rauhallisesti hevosen tahdilla ja aikaa meni n. 40min. Kotimatkalla vasta huomasin, miten uitettuja me oltiin. Mulla ei ollut päällä yhtään kuivaa vaatekappaletta ja jokaisesta olisi voinut vääntää vettä oikein kunnolla. Tallissa mua odotti kuitenkin päivän pelastus. Meidän tallilla pidetään lasten ratsastustunteja, heppakerhoja ja leirejä. Leiriläiset olivat juuri lounastamassa ja tallin omistaja kutsui minutkin tarjoiluiden kimppuun. Otin Taralta varusteet pois ja laitoin sen kuivatusloimen kanssa karsinaan. Ikinä ei ole lämmin sosekeitto raejuustolla ja kuuma tee maistunut noin taivalliselta. Muutenkin pienen pojan äiti osaa arvostaa valmista hyvää kotiruokaa, mutta reilu kahden ja puolen tunnin vesisateessa "uimisen" jälkeen vielä enemmän. Tara jäi kuivattelemaan karsinaan hetkeksi ja tallin omistaja lupasi toimittaa sen hetken päästä takaisin laitumelle. Raahasin vielä suitset ja satulan sekä omat varusteeni autoon. Sainpahan hyvän syyn ottaa ne pestäväksi kotiin, kun ne olivat muutenkin kuivatuksen tarpeessa. Isäntä arvostaa, kun tulee kotiin. Tuulikaapista kun selviää on tuvassa kotoisa varustehuoneen tuoksu kuivumassa olevien satulan, suitsien ja mun ratsastuskamojen ansiosta.

Huolimatta huonosta kelistä, en ihan äkkiä keksi miten viikon voisi paremmin aloittaa. Tosi hyvä fiilis ja innokkaasti odotan, että pääsen hyödyntämään oppimaani.

2 kommenttia:

  1. Kuulostipa mukavalta viikonalulta ja varsinkin tuo ratsastuksen jälkeinen vastaanotto tallilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei parempaa vastaanottoa likomärkä ratsukko voi saada! :)

      Poista

Jokaiseen asialliseen kommenttiin vastataan. Kiitos viestistäsi!