10.1.2017

Uusi vuosi ja kourallinen muutoksia

Korvat hörössä kohti uusia seikkailuja.

Blogissa on julkaistu viimeksi pari viikkoa takaperin, Sen jälkeen onkin hevosasiat menneet ihan erilaiseksi.

Viimeksi päivittäessäni kuulumisia, muutti meille ylläpitoon suomenhevostamma Liinu. Liinu on tosi kiltti ja kiva hevonen, mutta alusta asti pomotti Taraa aika laillla. Annettiin tammoille aikaa ja alettiin viemään Taralle omaan kasaan heinään. Tilanne eskaloitui kuitenkin niin, että Tara ei enää tullut tarhan etuosaan (jossa sijaitsee vesi, heinä ja pihatto) ja liikkui muutenkin tarhassa hieman varkain. Homma olisi saattanut lähteä toimimaan suuremmissa tiloissa, mutta meidän tarha on yhden kivikasan vuoksi oikeastaan J:n mallinen ja pihatossa on vain yksi ovi. Tilaa ei siis ole joka paikassa ihanteellista määrää väistämiseen ja siksi meillä asuvien hevosten täytyy olla keskenään sopuisia, jotta tilanne olisi molemmille reilu. Puhuin Liinun omistajan kanssa ja kolmen viikon yhteiselon jälkeen viime lauantaina Liinu lähti takaisin kotiin.

Kun sovittiin Liinun hakemisesta kotiin, piti päättää nopealla aikataululla mitä mun tammoille sitten keksitään. Tara ei voisi yksin olla. Olisin voinut ottaa Taralle kaveriksi uuden hevosen. Joko olisin voinut ostaa hevosen, ottaa ylläpitoon tai ottaa vuokralaisen tallipaikalle. Ajatus vieraasta hevosesta tuntui kuitenkin uuvuttavalta. Vaninkin olisin voinut ottaa takaisin kotiin, mutta se viihtyy uudessa paikassa äärettömän hyvin. Ne ovat tosi hyvät kaverukset toisen varsan kanssa ja elämä hymyilee siellä päässä.

Kun Liinulla ja Taralla ei alkanut sujua, mä huomasin olevani uupunut. Koko syksy on ollut jotenkin tosi rankka. Puolison työ on sen luonteista, että työpäivät ovat helposti 12-16 tuntisia. Vauvan - ja kodinhoidon päälle tulevat vielä hevoset. Ennen mulle voimavarana toiminut harrastus alkoi tuntua taakalta. En ole ehtinyt moneen aikaan tehdä tallitöitä ilman otsalamppua ja ratsastamaan ehdin joskus ja jouluna. Yksin pimeässä maastossa ratsastaminen ei ole järin suuri nautinto ja kenttä meiltä puuttuu. Valoisaan aikaan ei ole ollut mitään mahdollisuutta ehtiä mihinkään. Hauskuus ja hupi hupeni harrastuksesta.

Vaihtoehtoja miettiessäni selasin facebookin tallipaikka-ilmoituksia ja silmiini osui tallipaikka samalta kylältä, jossa me asumme. Pieni yksityistalli. Tosin karsinatalli, mutta kokopäivätarhaus laumassa. Valaistu hyvä kenttä. Ajatus alkoi itämään. Talli olisi niin lähellä meidän kotia, että vaikka isäntä kotiutuisi vasta iltaisella, ehdin tekemään silti pikaisen tallireissun. Ratsastus onnistuisi myös pimeässä turvallisesti valaistun kentän turvin. Pyörät lähtivät pyörimään ja lauantaina, kun Liinu oli haettu, satuloin Taran ja lähdimme uudelle tallille. Matkaa oli tosiaan kolmisen kilometria ja poikkesimme tutulta maastolenkiltä vain hiukan.

Juuri laskettuna uuteen tarhaan, villinä ja vapaana.

Matkalla uudelle tallille hyvä mieleni kasvoi. Olin ollut yksinäisempi ja uupuneempi hevosharrastukseni kanssa mitä olin itsellenikään myöntänyt. Nyt ajattelin kaikkea ihanaa, mitä talliporukassa harrastaminen toisi. Tallilla käy valmentajia ja muista saa maastoiluseuraa. Ja mikä tärkeintä, saan käyttää tallilla kuluvan ajan oikeasti Taraan. Se on mulle kuitenkin äärettömän tärkeä hevonen. Tosiasia on kuitenkin se, että Tara kääntyi vuoden vaihtuessa 19-vuotiaaksi. Se ei ole issikalle vielä paha ikä, mutta sen hyvät käyttävuodet ovat kuitenkin nyt eikä viiden vuoden päästä.

Olen tosi tyytyväinen, että hevoset asustivat meillä kotona reilu vuoden päivät. Sain kokeilla miltä kotitallin pitäminen tuntuu ja huomasin, että minusta on siihen. Nyt oli vaan myönnettävä, että tällä hetkellä loppui päivästä tunnit kesken. Vähän haikelta tuntuu nähdä tyhjä hevostarha, mutta haikeuden korjaa se suunnaton ilo mitä saan, kun hevoseni on hyvässä hoidossa ja ehdin tekemään niitä kaikkia kivoja asioita, mitä hevosenomistaminen parhaimmillaan pitää sisällä. Meidän kotitalli hiljenee ainakin toistaiseksi. Tällä hetkellä nautin siitä, että hevoseni ovat muilla hoidossa, mutta koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus taas tuo tullessaan.

Villi ja vapaa löysi heinäbaarin ja jäi siihen.

Tara on parissa päivässä kotiutunut jo tosi hyvin! Jännitin karsinatalliin muuttamista, mutta tamma ei ole moksiskaan karsinassa vietetyistä öistä. Sunnuntain se sai viettää vapaapäivää, mutta eilen olin sillä ratsastamassa ensimmäistä kertaa muuton jälkeen. Oli kuulkaa luksusta laittaa hevonen kuntoon sisällä valaistulla tallin käytävällä ja ottaa varusteet ihan vierestä varustehuoneesta. Pienestä tulee pienen kotipihaton omistaja onnelliseksi. Talli tosin on ihan kylmä, mutta se on vain hyvä asia. Taralla on niin komea talvikarva, että se pakahtuisi lämpimässä tallissa. Mentiin vain rennosti käyntiä kentällä puolisen tuntia. Aluksi vieras kenttä hämärässä oli aika jännittävä juttu. Sitä puhistiin ja vuoronperään yritettiin paeta sekä ohjaa että pohjetta. Muutama kierros kuitenkin kun käveltiin, tamma rentoutui silmissä ja pärskähteli tyytyväisenä. Puolesta tunnista mentiin ohjastuntumalla ehkä puolet tehden vain hieman kiemuraa ja voltteja. Alkuun ja loppuun käveltiin pitkin ohjin. Tarkoitus oli vain tutustua uuteen kenttään. Tämä viikko mennään muutenkin aika rennosti, viikolla pyöritään kentällä kevyesti ja viikonloppuna varmaan maastossa. Rentoa meininkiä kuitenkin, jotta tamma saa kotiutua rauhassa.

Blogin sisältö tulee siis pakostakin muuttumaan, kun kotitallikuviot eivät ainakaan tällä hetkellä ole kuvioissa. Tilalle tulee ehkä taas tarkempaa kuvausta nimen omaan hevosten kanssa touhuamisesta tallihommien sijasta ja erityisesti ratsastus tulee olemaan isommassa roolissa parantuneiden olosuhteiden vuoksi.

2 kommenttia:

  1. Harmi, että yhteiselo Taralla ja Liinulla ei toiminut, mutta todella hienoa lukea, että asioille löytyi sitten hyvä ratkaisu. Se on varmasti mukavaa, kun voi vaan harrastaa ilman, että täytyy miettiä, mistä siihen löytyy aikaa ja voimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo onni onnettomuudessa, kun järjestyi tallipaikka läheltä. Harrastaminen on ollut kyllä ihanaa ja voimaannuttavaa viimeisen viikon :)

      Poista

Jokaiseen asialliseen kommenttiin vastataan. Kiitos viestistäsi!