27.1.2017

Islanninhevonen for dummies


Olen loikannut isohevospuolelta issikoihin "yhdessä yössä". Mulla oli vahva mututuntuma, että tämä on mun rotu, muttei minkäänlaista kokemusta muista kuin kolmikäyntisistä hevosista. Yhdellä leirillä taisin ratsastaa ja hoitaa ihanaa lehmänkirjavaa issikkaruunaa lapsena, mutta that´s it. Hevoskaupat kuitenkin tapahtuvat järjenvastaisesti tunteella ja rakastuin ensin hevoseen, sitten rotuun. Taran myötä issikat ovat muutenkin tulleet sydämeeni jäädäkseen, jos sallitte näin imelän ilmaisun.

Ostin siis ensin islanninhevosen ja sen jälkeen vasta aloin tutustumaan issikkajuttuihin paremmin (Suuri kiitos M:lle, joka rohkeni myydä hienon tammansa tälläiselle amatöörille!). Siksi koen olevani vähintäänkin pätevä kirjoittamaan tälläisen lyhyen johdannon kolmivaihteisista viisivaihteisiin siirtyville.

Alla sellaisia havaintoja, mitä itse tein issikkaihmisen alkutaipaleellani. Eli olen asiantuntija ostamaan issikan keltanokkana, EN MISSÄÄN NIMESSÄ ISSIKKA-ASIANTUNTIJA.

Ekoja kenttäsulkeisia yhdessä. Voi poniparkaa :´D

Alkuun pieni kertaus, mikä on issikka? Islanninhevonen kuuluu maailman vanhimpiin hevosrotuihin. Se on vahva, pienikokoinen ja erittäin monipuolinen harrastuskaveri. Issikka on alkukantainen ja sitkeä rotu. Yksilöitä nämä toki on, mutta issikat ovat usein kilttejä, nöyriä ja maastovarmoja. Issikat kasvatetaan laumassa, joten ne ovat usein fiksuja ja sosiaalisia. Vauhdissa ja osaamisessa löytyy hevonen joka lähtöön, lastenratsusta aikuisempaan makuun. 

Se miten islanninhevonen poikkeaa niin paljon muista hevosista, ovat tietysti ne askellajit. Ennen issikoihin tutustumista ajattelin monien muiden tavoin, että hevosella on käynti, ravi ja laukka sekä sitten lisäksi se töltti ja passi. En ottanut huomioon sitä, että kun hevosella enemmän askellajeja se vaikuttaa muiden askellajien "laatuun". Issikkaa ei siis niin helposti saada painamaan muodossa ravinlisäyksiä tai tehtyä pieniä laukkaympyröitä. Se on mahdollista, mutta vaatii osaavan ratsastajan tai valmentajan ja oikeanlaista treeniä. Issikka ei välttämättä ole se este- tai kouluratojen kunkku, mutta mahdollista sekin. Issikoita on neli- ja viisikäyntisiä. Eli toisilla issikoilla on muiden askellajien lisäksi vain töltti, toisilla taas myös passi. Myös kolmikäyntisiä issikoita löytyy, mutta se ei tietysti ole jalostuksessa toivottavaa.

Issikoiden ratsastaminen poikkeaa hieman kolmikäyntisten ratsastamista juurikin näiden askellajien vuoksi. Suurin neuvoni issikkaa harkitsevalle on sellainen, mitä en itse noudattanut. Mene issikkatallille. Myös vaellukset on kiva tapa tutustua rotuun, mutta suosittelen oikeasti ihan tunteja kentällä. Opettele asintuntevan ihmisen silmien alla askellajiratsastusta. Minä opettelin alkuun "itse" ja otin sitten Taran kanssa askellajivalmennusta ja meillä on mennyt ihan kivasti, mutta helpommalla olisi päässyt kun olisi ennen sitä omaa issikkaa hieman tiennyt mitä tekee.

Eka askellajivalmennus.



Yksi mikä voi alkuun ihmetyttää on issikoiden varusteet. Ne on suunniteltu erityisesti issikoille. Toki issikka toimii myös tavallisilla varusteilla, mutta issikkavarusteiden suosiminen on vähän "kulttuurijuttu" myös. 

Islantilaiset suitset ovat hieman yksinkertaisemmat vrt. englantilainen suitsitus. Yleensä niskaremmi ja turparemmi ovat irrallaan. Ensin puetaan niskaremmi, jonka jälkeen turparemmi puetaan erikseen. Kuolaimet ovat kiinni niskaremmissä. Ohjat kiinnitetään usein pikalukoin. Kuolaimien valintaan vaikuttaa se, että issikoilla on usein pieni suu ja matala kitalaki eikä suussa siksi ole ylimääräistä tilaa.

Issikoille on myös omat satulansa olemassa, mutta meillä esimerkiksi on tavallinen koulupenkki. Se, mikä issikan satulavalinnassa täytyy ottaa huomioon on lyhyt selkä ja se, että lavoilla on tarpeeksi tilaa liikkua esim. töltätessä. Siksi meidänkin satula laitetaan aavistuksen taaemmas. Issikkajalustimet meilläkin on käytössä ja ne poikkeavat hieman tavallisista.


Kaiken kaikkiaan islanninhevonen on hevonen siinä missä muutkin, mutta myös eroavaisuuksia löytyy. Issikka on helppohoitoinen, mutta muiden alkuperäisrotujen lailla se ei kestä suuria väkirehumääriä ja lihoo helposti. Issikka on onnellinen eläessään luonnollista hevosen elämää ulkoillen kavereiden kanssa. Se on terve ja pitkäikäinen rotu, mutta sillä esiintyy jonkun verran kinnerpattia ja kesihottumaa. Jos issikka-asiat kiinnostaa, Islanninhevosyhdistyksen sivuilta täältä löydät monenlaista tietoa tästä hienosta rodusta.

Mites "isohevosihmiset" tai "poni-ihmiset", tuliko uutta asiaa? Entä issikkaihmiset, olletteko aina harrastaneet issikoita vai loikanneet minun lailla isohevospuolelta?

2 kommenttia:

  1. Mä olin pari vuotta sitten entisen työkaverini ja hänen vaimonsa issikkatallilla vaelluksella ja tykkäsin. Tuntui kyllä kovin oudolta, kun polle oli niin pienen oloinen, mutta selästä se tuntui ihan isolta hevoselta. Se oli kyllä hassua, kun näki itsestään otetun valokuvan issikan selässä, kun ratsu näytti niin kovin pieneltä.

    Mä olen jonkin verran tutustunut rotuun ihan siitäkin syystä, että tuon entisen työkaverin myötä on kiinnostanut. Heillä on melkoisen suuri talli ja harrastavat myös kasvatustoimintaa.

    VastaaPoista
  2. Joo ovat nämä aika taskuraketteja! Itse olen niin lyhyt, että olen mennyt ennen paljon isoilla poneilla, joten issikan koko on aina tuntunut itselle luontevalta. Nykyisin huimaa katsoakkiin kaikkia hevosia joiden säkä on yli 155cm :D

    VastaaPoista

Jokaiseen asialliseen kommenttiin vastataan. Kiitos viestistäsi!