19.9.2016

Koko perheen harrastus(ko?)



Taraa eli ensimmäistä omaa hevostani ostaessa tein periaatepäätöksen, että tämä on ihan mun ikioma juttu. Eli vaikka avioliitossa kaikki on yhteistä, ei Taraa koskevat murheet ja rahanmenot saa olla isännän päänsärky tai kukkarosta pois. Tämä sujui ihan kivasti Taran ollessa täysihoitopihatossa. Välillä isäntä lähti omaksi ilokseen mukaan tallille ja joskus saatoin jonkun kengitysmaksun lainata, jos mun tilipäivä oli vasta kengityslaskun eräpäivän jälkeen. Pääsääntöisesti kuitenkin hoidin rahareikäni itse. 

Hevosten muuttaessa kotipihalle oli taas uuden äänettömän periaatepäätöksen aika. Vaikka olin silloin raskaana, päätin edelleen jatkaa samaa linjaa. Tämä on mun harrastus, jonka takia muut eivät joudu lappaamaan lantaa tihkusateessa tai kantamaan talviaamuina tarhaan lämmintä vettä. Tämäkin alkoi ihan hyvin. Tunnollisesti hoidin kopukkani itse. Sitten alkoi tapahtumaan jotain, mitä voisi kuvailla pikkusormen luovuttamisena ja niin edelleen.

Isäntä ihmettelee, mitä hänen metsäänsä on ilmestynyt.
Jonain päivinä olin menossa täyttämään vesisaaveja, mutta ne olivatkin mystisesti jo täyttyneet. Toisena lannat oli luotu. Kolmantena isäntä yllätettiin itse teosta rapsuttamasta poneja. Eläinrakas mieheni oli jo tykästynyt kaviokkaisiin ja löytänyt tallitöiden rentouttavan vaikutuksen. Tosin jos kysytte häneltä suoraan, vastaus on perinteisesti jyrkkä kielto ;). No joka tapauksessa, tähän päivään. Hevoset ovat edelleen minun päävastuulla ja hoidan ne pääsääntöisesti itse. Isäntä kuitenkin osallistuu paremmin kuin hyvin. Joku päivä saatan ihmetellä venähtänyttä työmatkaa ja selviääkin, että hän on työpäivän päätteeksi siivonnut tarhan ja täyttänyt vesiastiat. Lisäksi häneltä sujuu näppärästi riimun ja loimen pukeminen sekä riisuminen ja hevosen talutus. Tallitöitä tehdään useasti koko perheen voimin, toinen viihdytttää poikaa ja toinen heiluu talikon varressa. Ei pakon edessä, vaan siksi, koska se on mukavaa yhteistä tekemistä ja ulkoilua.

Hevosten pito kotipihassa onnistuisi myös niin, että isäntä ei laittaisi tikkua ristiin asian eteen. Valehtelisin kuitenkin, jos väittäisin etteikö se helpota asioita huomattavasti, että laittaa. Lisäksi puolison hevostouhut kysyvät aina välillä huumorintajua, kun hevoskamat valtaavat nurkat ja eteisen lattia on täynnä heinänkorsia.

Olen tyytyväinen, jos meidän poika kiinnostuu hevosista kasvaessaan. Hän saa touhuta mukana tallissa ja kokeilla ratsastustunteja. Mikään pakko ei kuitenkaan ole. Jollei hevoset ole hänen juttu, äiti hyväksyy sen mukisematta. Ei kuitenkaan olisi hassumpaa saada sällistä kaveri Vanin kärryille tai lähteä koko perheen voimin maastoilemaan, miehet kärryille ja äiti satulaan. Vaikka tämä alunperin äitin harrastus onkin, on siinä monimuotoisuudessaan potentiaalia myös koko perheen harrastukseksi ja nautin tällä hetkellä yhdessä tekemisestä.  Tulevaisuus näyttää. Tänään ohjelmassa on koko perheen kävelylenkki koirien ja ainakin yhden käsihevosen kanssa. Vastapainona viime viikonloppu taas meni moottoriurheilun parissa.

4 kommenttia:

  1. Voi että, teidän arki kuulostaa kyllä niin ihanalta! Toivon kovasti, että jonain päivänä meillä olisi edes vähän samankaltainen tilanne - toiveissa kun kovasti olisi, että jossain kohtaa saadaan oma talli ja tuleva jälkipolvi saa kasvaa niin hevosten kuin koirienkin keskellä. Kiitos hyväntuulisesta postauksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih kiitos, on tää kivaa silloin kun se on kivaa. Toki on niitäkin päiviä kun toinen puolisko painaa pitkää päivää ja itse ihmettelee tihkusadetta otsalampun valossa ja etsii hevosia pimeästä tarhasta miettien, että mites joku sisäsiisti harrastus? :D

      Poista
  2. Kuulostaa kovin tutulta. Oon yllättynyt millainen hevosmies mun miehestä on kuoriutunut ja varsinkin nyt kun asutaan maalla on hevosesta tullut selvästi koko perheen lemmikki - meillähän hevonen asuu vapaana koko tilalla. Lapsia meillä on 2 (11 ja 9 vuotiaat), joista nuorempi taiteellinen tanssijatyttö opiskelee jo nyt Sevillan konservatoriossa, josta valmistuu ammattitanssijaksi peruskoulusta päästyään ja sitten taas poika on todellinen hevoskuiskaaja ja käsittelee kokematonta arabiakin varmoin ottein :) Ei siihen ohjailut auta, itsestä se kiinnostus lähtee.

    Olen uusi lukija, mutta kiinnostavalta vaikuttaa :) kurkkaa myös meidät Doma Natural - Yhdessä Oppien

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja tervetuloa! Täytyypi tulla vastavierailulle :)

      Poista

Jokaiseen asialliseen kommenttiin vastataan. Kiitos viestistäsi!