23.8.2016

Järkee vai ei

Syksy 2015
Otsikon kysymys on esitetty oikeastaan sekä hevos- että blogiharrastuksesta. Kaiken kaikkiaan arki on sujunut ihan mukavasti. Meillä on kiltti vauva ja yöt nukutaan hyvin. Siksi päiväuniaikaan jaksaa äiti hoitaa hevoset ja illalla isän ollessa kotona käydä ratsastamassa.

Välillä on kuitenkin usko hieman koetuksella. Aluksi vauva oli jatkuvasti rinnalla. Piti pienen tauon ja taas söi maratoonarin lailla. Tällöin oli tosi hankala päästä hoitamaan hevosia. Onneksi laidunkausi tuli sopivaan väliin ja esim. tarhan siivoaminen ja heinän kuskaaminen jäi pois. Nykyään poika syö jo paljon nopeammin ja pitää pidempiä taukoja. Isännän työ on kuitenkin sen luontoinen, että työpäivät harvemmin kestää seitsemästä kolmeen, vaan hän saattaa tulla kotiin milloin vain neljän ja yhdentoista välillä. Lisäksi meillä on kotona kaikki paikat rempallaan ja keskeneräisiä hommia löytyy remontin ja pihatöiden parista paljon.

On päiviä, kun poika nukkuu päiväunensa vartin pätkissä. Tällöin juostaan pihalla tekemässä tallihommia pää kolmantena jalkana itkuhälytin kourassa tai siivotaan tarhaa niin, että välillä keikutellaan vaunuja ja käydään tekemässä pieni lenkki niiden  kanssa. Lisäksi meillä on samat siivoamiset ja pyykinpesut mitä hevosettomissakin perheissä. Ja muitakin lemmikkejä. Onneksi kanat ja kissat ovat helppohoitoisia ja koirat saa liikuntaa ja virikkeitä olemalla päivän touhuissa mukana.

Hevoseton on huoleton ja viisas pääsee vähemmällä, Olen leikitelly ajatuksella hevosettomasta arjesta tai täysihoitotallista. Välillä mietin, miltä tuntuisi lapsen nukahtaessa päiväunille vain nostaa jalat pöydälle ja rentoutua lehden, teen ja suklaan parissa? Toisinaan varmasti ihan hyvältä, mutta se ei kuitenkaan ole pidemmän päälle mua varten. On nimittäin päiviä, jolloin poika on nukkunut pitkät päiväunet ja olen ehtinyt tekemään kaikki hommat päivän aikana ja mies tulee aikaisin töistä kotiin ja touhuaa pojan kanssa. Mä saisin tehdä mitä vaan, mutta en osaa olla toimettomana ja vain pyörin ympäri taloa ihmetellen, että mitä seuraavaksi.

Kaiken kaikkiaan hevosharrastuksen plussat jäävät edelleen voiton puolelle. Ilman hevosia, laiskistuisin ja ilman ulkoilua olisin entistä väsyneempi. Omaa aikaa ei tulisi otettua senkään vertaa mitä nyt. Ja mikään ei ole voimaannuttavampaa, kuin käydä hämärtyvässä illassa maastossa elämänsä hevosen kanssa. Tulevaisuus tuo tullessaan uusia haasteita. Ei aikaakaan, kun neljältä hämärtyy tai palaan töihin takaisin. Mutta mitäpä niitä vielä murehtimaan, kyllä me keinot keksitään! Edelleen on sellainen olo, että tämä on kaiken vaivan arvoista.

Marraskuu 2015
Entäs blogihommat sitten? Jos hevosten pidon lopettamista en ole tosissani harkinnut kertaakaan, blogin pitämistä olen. Vauvan tulon jälkeen ehdin tosi vähän kulkemaan kameran kanssa, avaamaan tietokonetta tai keräämään pikkuvauva-arjen höperryttämiä ajatuksia kasaan, jotta saisi jotain teksiä aikaiseksi. Siksi blogista on kuoriutunut harvoin päivittyvä, vanhoilla valokuvilla tai kännykkäräpsyillä kuvitettu usein kännykällä rustattu ja täynnä kirjoitusvirheitä oleva raakile. Olen useamman kerran miettinyt, että jos sitä vain katoaisi blogimaailmasta takavasemmalle..

Olen kuitenkin monella tasolla niin kiintynyt tähän hommaan, että vaikka päivitystauko venyisi viikkojen mittaiseksi, en tästä ihan hevillä luovu. On ihana saada tässä muodossa muistoja talteen ja näin saada melko yksinäistä harrastamistani hieman sosiaalisemmaksi. Lisäksi lukulistallani on tuttavuuksia, joihin olen tosissani kiintynyt. On todellinen henkireikä tällä tavalla päästä kurkistamaan muiden kotitallien elämään tai Vanin kanssa samanikäisten varsojen matkaa aikuisiksi hevosiksi. Valitettavan laiskasti tulee mitään kommentoitua, mutta jokaisen lukulistalleni ilmestyvät postauksen kyllä luen, usein se tapahtuu vain sen verran lennokkaissa väleissä, että vaikka olisi jotain sanottavaakin, ei ehdin kokoamaan ajatuksia järkevään komentointiin.

Eli lukijat ja seuraamieni blogien kirjoittajat; olette ajatuksissani ja blogivaikeuksista huolimatta jatkan sekä lukemista että kirjoittamista. Bloggaaminen on hevosharrastuksen tavoin mulle henkireikä ja rakas harrastus.

1 kommentti:

  1. Eiköhän sen kaikki ymmärrä, että blogille ei samalla tavalla riitä aikaa sen jälkeen, kun perheeseen tulee pieni vauva. Ilman vauvaa sitä pystyy kyllä nipistämään yöunista, kuten minä teen usein, mutta vauva-arjen keskellä täytyy myös muistaa levätä.
    Kirjoittelet silloin, kun itsellesi sopii!

    VastaaPoista

Jokaiseen asialliseen kommenttiin vastataan. Kiitos viestistäsi!