29.5.2016

Kuulumiset


Sainpas tietokoneen auki vihdoinkin! Tosin sen avauduttua, poika heräsi päiväuniltaan vatsanpuruihin ja jatkaa nyt uniaan tässä mun sylissä. Eli kymmensormijärjestelmän sijasta käytössä on viisisormijärjestelmä. Lisäksi ajatus ei leikkaa kaikkein terävimmin 17 päivän ikäisen vauvan äidillä, joten pahoittelen jo etukäteen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja muuta erikoista mitä tämä teksti saattaa pitää sisällään. Yritän kuitenkin lyhyesti kertoa mitä menneet reilut kaksi viikkoa ovat pitäneet sisällään.


11. päivä rapsuttelin aamupäivällä heppoja ja tarjosin niille Vanin synttäriherkkuja. Täytin vesiastioita letkulla ja haaveilin talikon heiluttamisesta, mikä kuitenkin oli jo poissa laskuista. Laskettu aika oli ylitetty kymmenellä päivällä ja mulla olikin lääkäriaika. Menin suihkuun ja arvailin synnytyksen käynnistyksen ajankohtaa. En uskonut jääväni vielä sairaalaan ja suunnittelinkin lääkärin jälkeen vieväni koirat uimaan. Sain äidiltäni kyydin ja puhuimme matkalla menevämme syömään lääkärin jälkeen.


Lääkärintarkastuksen lopputulema olikin se, että pääsin osastolle odottamaan vapaata synnytyssalia. Soitin mieheni paikalle ja viestittelin osastolta vielä hevosten hoitajalle, että täällä ollaan pidä kopukat kunnossa. Neljän aikoihin päästiin saliin ja synnytys käynnistettiin. Seuraavana aamuna torstaina 12.5 klo 6:27 kova työ palkittiin ja meistä tuli ihanan poikavauvan vanhempia.


Sunnuntaina 15.päivä päästiin jo kotiin. Ensimmäinen viikko meni oikeastaan vauvaan tutustuessa ja omassa toipumisessa. Toisella viikolla aloin jo hoitamaan hevosia, tallia ja kouluttamaan Vania. Puhelin taskussa tosin, koska vauva on vielä pelkällä rintaruokinnalla. Jos vauva oli nälkäisen oloinen, mies sai minut soitettua takaisin sisälle. Nyt mun on tarkoitus pumpata maitoa hieman talteenkin, jotta vauvaa pystytään välillä ruokkimaan myös tuttipullolla ja mä pääsen esimerkiksi ratsastamaan. Vielä en tosin ole ihan siinä kunnossa, että satula olisi kutsunut mutta ajatuksena olisi ensi viikolla kokeilla.

Hevoset ovat voineet hyvin. Tara on maastoillut säännöllisesti ja Vanin kanssa on vietetty aikaa, tehty tuttuja juttuja ja edetty jalkojen nostossa. Koulutuksesta lisää omassa postauksessa. Tammat ovat totuttautuneet ruohoon meidän pihalla, koska saatiin niille tästä ihan läheltä pieni laidun. En osaa arvioida miten kauaksi aikaa syötävää riittää, mutta pääsevätpähän nyt ainakin hiukan laidunelämän makuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokaiseen asialliseen kommenttiin vastataan. Kiitos viestistäsi!