2.5.2016

Kosketus on jees

Niin rakkaita molemmat!
Kuten on jo aiemmin todettu, Vanin koulutus on ollut toistaiseksi vielä aika pientä. Olen kovin kömpelö tämän ison vatsan kanssa eikä sen kanssa turhia riskejäkään oteta. Siksi ollaan pysytty mukavuusalueella ja tehty helppoja juttuja. Nyt voin kuitenkin jo kehua, että yksi tavoite ollaan saavutettu. Helppo ja pienitöinen tavoite Vanin tapauksessa, mutta jokaisesta etenemisestä ollaan tyytyväisiä! Eli varsalle alkaa olemaan kosketus joka paikkaan ok. Tähän on päästy niin, että varsan ollessa vapaana tarhassa haetaan mukava rapsutuspaikka. Siinä rapsutuksen ohessa kosketellaan varsaa joka paikasta. Jos joku paikka ei ole varsalle mieluinen, jatketaan rapsutusta mukavasta paikasta ja ohimennen sipaistaan epämukavaa paikkaa. Kosketuksen kestoa ja määrää lisätään pikkuhiljaa niin, että varsalla pysyy kokoajan rauhallinen olotila ja palkkaa eli meidän tapauksessa rapsutusta saa kun sietää kosketusta epämukavemmistakin paikoista. Varsa saa lähteä pois tilanteesta, mutta silloin loppuu myös rapsutus. Varsa ei kauaa jaksa keskittyä, joten välillä sen annetaankin hengähtää ja taas kun se tulee luokse, hommia jatketaan. Vanille on oikeastaan kaikki kosketus ollut ok, mutta pää ja jaloista erityisesti takajalat ovat olleet sille epämieluisia. Nyt sitä saa silittää korvista, päästä joka puolelta ja sivellä myös jalkoja. Myös vatsa on ok. Nyt kosketuksesta tehdään arkipäivää mm. harjaamalla varsaa säännöllisesti ja näillä rapsuttelutuokioilla. 

Näiden koulutustuokioiden aikana valmistellaan myös kiinnisidottuna olemista. Eli palkataan siitä, että varsa seisoo vapaana paikallaan. Liikettä ei yritetä estää, mutta varsa ei saa siitä mitään hyötyä kuten rapsutuksia tai ruokaa.

Opit ovat osittain Tuire Kaimion kirjasta, mutta meillä kävi viime viikolla myös kouluttaja. Oli tosi avartava kokemus nähdä teoria käytännössä ja saada tukea omille toimintatavoilleen. Vani sai kehuja olemalla kiva varsa ja mä intoa ja lisää itsevarmuutta tekemiseen.

Ihana kevät
Mulla oli tänään ajatus kuvata Vanin "kosketusvideo" ja viritin kameran kuvaamaan itsekseen. Hommassa oli kuitenkin muutama muuttuja, Taralla oli vapaapäivä ja se halusi myös touhuta mukana. Lisäksi videota katsoessa huomasin seisovani jatkuvasti tiellä, joten videolla tallentui lähinnä mun kömpelöä kumartelua eikä käsien liikkeitä näkynyt oikein lainkaan. Nappasin siitä nyt kuitenkin parit näytönkaappaukset ja arkistoin loppuvideon mappi Ö:hön.

Ponit ja niiden keskivartalolihava emäntä :)
Nämä "koulutuspostaukset" eivät ole mitenkään uraa uurtavia. Niiden takana ei ole ammattilainen, eikä niistä ole tarkoitus olla opetushyötyä. Enemmänkin haluan kertoa koulutuksesta pienine etappeineen noviisin näkökulmasta. Hitaasti edetään, mutta parempi hitaasti eteenpäin kuin hosuen välillä taaksepäin hyppyjä ottaen! 

Ketterä kuin...kilpikonna selällään!
Rauhallisesti etenee myös tulevan hevosmiehen- tai naisen maailmaan tulo. Laskettu aika nimittäin oli perjantaina, mutta maha-asukilla ei tunnu olevan mikään kiire. No mikäs tässä ollessa. Kauaa ei tosin jaksa olla pystyssä ja vessassa saa juosta välillä useamman kerran tunnissa. Muuten olo on kuitenkin ihan siedettävä.



Vani ja tuleva pikku-omistaja ihan vierekkäin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokaiseen asialliseen kommenttiin vastataan. Kiitos viestistäsi!