17.4.2016

Vielä yhtenä kappaleena


Ihana mikä kevätaurinko täällä Varsinais-Suomessa on ilahduttanut monena päivänä! Vaikken itse pysty pihalla oikein mitään tekemään, olen vain hengailut ja paistatellut päivää koirien ja hevosten kanssa. Bonuksena voisi tulla vähän väriä poskiin, että erottuisi sairaalan lakanoista kunhan se päivä koittaa. 


Tara on käynyt maastoilemassa lähes päivittäin mun veljentytön Noran kanssa ja päässyt siis normaalin liikutuksen pariin. Vani menee nykyää itse pihattoon mehukattipurkit nähdessään ja odottaa kauniisti oven auettua ihmisen väistymistä pois tieltä, ennen kuin tulee ulos. Lisäksi Nora on toisina päivinä harjaillut Vania, kosketellut tämän jalkoja ja talutellut sitä pihalla. Taluttelut menee hyvin, mutta paikallaan pysyminen tarhan ulkopuolella on täysin hölmö ajatus Vanskun mielestä!


Mua pohdituttaa hevosten laidunasiat. Laidunkausi on oikeaa hevosen elämää ja sen molemmille tammoille haluaisin suoda. Meillä ei kuitenkaan ole laidunta omasta takaa, joten tammat täytyisi viedä vieraalle. Vani on ollut meillä vasta niin vähän aikaa, että ajatus muutosta ei oikein miellytä. Lisäksi olisin toivonut, että ehdin opettamaan Vanille tietyt asiat ennen kuin se menisi laitumelle. Nyt kuitenkin kalenterin sivut hupenevat nopeasti ennen kesää, enkä välttämättä ehdi kaikkea toivomaani käymään läpi. Täytyy vielä miettiä eri vaihtoehtoja ja katsella miten meidän kuviot menee. Vauva ei ole vielä antanut mitään maailmaan tulon merkkejä ja laskettuun aikaan onkin vielä parisen viikkoa.

RV 38+2

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokaiseen asialliseen kommenttiin vastataan. Kiitos viestistäsi!