20.3.2016

Palmusunnuntai


Täällä joudutaan pikkuhiljaa tunnustamaan, että kyllä se raskaus vaan vaikuttaa munkin harrastamiseen vaikka kuinka olen ollut hyvinvoiva ja päättänyt asenteen ratkaisevan. Olin jo ajatellut, että selviän töistäkin ilman sairaslomaa äitiysloman alkamiseen asti, mutta niin vaan jouduin luovuttamaan 7 päivää ennen. Suurin syy on kipeytynyt kylki. Vauvalla alkaa olemaan ahdasta ja etenkin istuminen kipeyttää mun toisen kyljen sietämättömän kipeäksi. Myös nostelu, kumartelu ja kanniskelu aiheuttaa kipua. Eli tämä viikko on mennyt lähinnä lepäillen. Olen yrittänyt myös jaloitella, ettei muutkin paikat kipeydy ihan totallisesti ja siis lyhyesti hoitanut hevosiakin. Onneksi myös isäntä on jelpannut raskaammissa hommissa niin itse olen saanut keskittyä rapsutteluun, ruokintaan ja muuhun kevyeen.

Arvatkaa mikä kuivike käytössä? :D
Olen siis rajoittunut kumartelemasta enempiä, mikä on harmillista Vanin koulutuksen kannalta. Varsa antaa meinaan nätisti koskea muuten joka paikkaan, mutta jalkojen koskeminen ja nostaminen on neidin mielestä harmillista ja haluaisin kevään aikana saada hommat siihen kuosiin, että kengittäjä pääsisi näyttämään Vanin konteille hieman viilaa. Onneksi saan ensi viikolla apukäsiä, jotta päästään harjoittelemaan jalka-asioita. Ja en ota aikatauluista sen enempiä stressiä. Koulutuksessa edetään sekä varsan että minun ehdoilla. Kengittäjä myös kurkkasi Vanin jalat viime viikolla, kun kävi Taran kengät päivittämässä ja totesi, ettei niiden kanssa ole mikään kiire.


Vani teki yksinoloharjoituksissa oman ennätyksensä, kun yksinoloa venytettiin tänään puoleen tuntiin. Varsa sai pihattoon seuraksi ruokakipon ja pienen kuusen järsittäväksi ja pysyikin rauhallisessa mielentilassa. Välillä hirnui kaverille, mutta ei hätääntynyt tai rampannut hermostuneesti. Tällä välin kävin Taran kanssa maastossa taluttaen. Mentiin reilun 20 minuutin kävely ja mun rajoitteiden vuoksi hyvinkin rauhalliseen tahtiin. Kuitenkin tamma oli tyytyväisen oloinen, kun pääsi lenkkeilemään vaikkakin olisi mielellään pitänyt paljon reippaampaa tahtia yllä.


4 kommenttia:

  1. Kyllä sä pitkään oletkin vatsasi kanssa sinnitellyt heppahommissa, että ihan hyvin voi ruveta jo hellittämään! Ehtiihän sitä sitten myöhemminkin. Hieno homma, että saat raskaampiin hommiin apuja ihan kotiväeltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä on iso stressitekijä poissa, kun on apukäsiä käytössä ja itse voi hyvällä omalla tunnolla ruveta rauhoittumaan :)

      Poista
  2. Tosi kivan oloinen blogi sulla!:)

    teamkarvapallot.blogspot.fi

    VastaaPoista

Jokaiseen asialliseen kommenttiin vastataan. Kiitos viestistäsi!