24.2.2016

Hevosharrastus ja raskaus, 2. kolmannes

Jälleen luvassa raskaus ja hevoset aihetta, pahoittelut niille joita ei tämä yhdistelmä niin kiinnosta. Jos viikonloppuna saisi vaikka hieman materiaalia, niin voisi kirjoitella perinteisempää asiaa tallitouhuista tai muusta ja jättää nämä vauva-asiat hetkeksi.

1. kolmanneksen tuntemuksiin ja puuhiin pureuduttiin täällä. Kolmannekset ovat karkeasti jaoteltu, ei tarkasti lasketut. 2. kolmanneksesta puhuessani tarkoitan marras-, joulu- ja tammikuuta.

Voisi sanoa, että 2. kolmanneksen kaksi ensimmäistä kuukautta olivat lähes tulkoon yhtä juhlaa. Alun pahoinvointi ja väsymys olivat mennyttä päivää ja loppusuoran selkäsäryt vasta tulevaisuudessa. Toki joitakin oireita oli kuten närästys ja pienet selkäjumit, mutta kaiken kaikkiaan voin toisen kolmanneksen ajan erittäin hyvin. Vatsakumpu alkoi pikkuhiljaa muotoutua, mutta se ei vielä "tullut tielle" vaan lanta lensi tarhassa entiseen malliin :)

Mm. klapeja tuli heiteltyä ja siirreltyä aika määrä :)
Marraskuun ajan jatkettiin tulevan kotitallin järjestelyitä. Raivaus oli fyysistä työtä ja sisälsi paljon nostelua ja kantelua. Olo oli kuitenkin hyvä ja työn tekeminen mukavaa. Ratsastus kärsi marraskuussa, mutta se ei johtunut raskaudesta vaan aikataulullisista ongelmista. Pimeä tuli ajoissa ja kotona riitti työtä. Tässä kohtaa ehkä huomaa raskaana olevan hevosihmisen ja tavallisen raskaana olevan eron. Toiset valitsevat lastenhuoneen maaleja ja sopivia pinnasänkyjä, mä metsästin lantalavaa ja pohdin sopivaa aitalankaa. Marraskuun lopussa työ palkittiin ja hevoset muuttivat kotiin.


Joulukuun ajan totuteltiin kotitallin arkeen ja teinkin kaikki tallityöt itse. Näin pimeä ja märkä joulukuukin tuli vietettyä niin, että ainakin tunnin verran tuli ulkoiltua joka päivä. Siivosin tarhan päivittäin ja kävin Taran kanssa tutustumassa uusiin maastoihin ratsain. Vauhti alkoi hiljentymään ja riehakkaiden laukkapätkien sijaan keskityttiin metsässä kävelyyn ja mukaviin tölttisuoriin. Joulukuussa osallistuin vielä CR-tunnillekkin.

RV 22 ja risat
Tammikuussa vatsa ei vielä estänyt ratsaille nousua, mutta hepat lomailivat vuoroin tulipalopakkasten, jääkentiksi muutuneiden teiden ja kenkien puuttumisen vuoksi. Tammikuun aikana pääsin ratsaille/kärryille naurettavan vähän, mutta välillä kuitenkin. Tallityöt hoituivat edelleen, mutta loppukuusta kottikärryjä ei enää sopinut täyttää ihan täyteen ja vauhti hidastui. Kohtu alkoi tavoittamaan keuhkoja ja hengästyin helposti. Myöskään painavien taakkojen nostelu ei tuntunut enää hyvältä ajatukselta. Kuitenkin tallityöt onnistuivat vielä itsekseen, kunhan sai rauhassa omaan tahtiin touhuta! Kovimpia jäätilsoja hakatessa piti välillä suoristaa runkoa, kun kumarassa oleminen alkoi olemaan hankalaa kasvavan vatsan vuoksi. Myös selkäsäryt alkoivat vaivaamaan, mutta ei niinkään tallitöissä.

Toisen kolmanneksen yhteenvetona voisi todeta, että kaikki vaaditut tallihommat hoituivat edelleen vaikka suurentunut vatsa aiheuttikin jo muutoksia. Ratsastuskin sujui edelleen. Heppojen liikutus ei ollut päivittäistä, mutta se ei johtunut vatsasta vaan "kelirikoista".

Nyt ollaan edetty jo viimeiselle kolmannekselle, minkä pitäisi tosiaan huipentua huhtikuun loppupuolella. Tämän lyhyen postaussarjan viimeinen osa on luvassa myös silloin, jahka ollaan "lusittu" loppuun :)

2 kommenttia:

  1. Aikoinaan itse ratsastin puoliväliin asti, ratsuksi vaihdettiin tallin kiltein ja luotettavin poni, jotta putoamisriskiä ei käytännössä ollut. Siinä vaiheessa kun tuntui, että ei riitä päästä vessaan puolivälissä tuntia, vaan pitäisi päästä vielä useammin, totesin että nyt riittää. Kaverini, lääkäri, sanoi että lapsivesi pehmustaa niin että se liike (harjoitusravi) ei haittaa mitään, vaikka odottava äiti zumbaisi kuinka. Tsemppiä!

    Www.prosessiratsastaja.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Tara on myös siitä kiitollinen pallomahan ratsu, että reippaudesta huolimatta peräpää ei lennä ja se toimii muutenkin fiksusti tilanteessa kuin tilanteessa :) Juu kyllä luonto on tämän systeemin niin hienoksi hoitanut, ettei se lapsi vatsassa pienistä pompuista kärsi!

    Kiitos!

    VastaaPoista

Jokaiseen asialliseen kommenttiin vastataan. Kiitos viestistäsi!