10.12.2015

10. luukku - Toiveita

Lapsena lahjatoiveita pukille alettiin luonnostelemaan jo hyvissä ajoin marraskuussa. Meillä kirjeet vietiin terassin maton alle, mistä tonttu sen sitten kävi noutamassa. Mun lahjatoiveissa oli usein hevosteemaa muiden heppatyttöjen tavoin. Pienempänä listalle pääsi hevosaiheiset lelut ja hieman vanhempana erilaisia harrastusvälineitä.
Aikuisiällä ei enää anneta toivelistaa tontun kuljetettavaksi. Kuinka kätevää se olisi? Tänä vuonna mulla tulee muutenkin hiljainen jouluaatto lahjojen suhteen, sillä olen saanut lahjani jo. Isäntä osti mulle lantalavan aikaiseksi joululahjaksi ja vanhemmat osallistuivat esimerkiksi aitaustarvikkeisiin ja muihin tallitarpeisiin. Mitäpä muuta sitä aloittava tallinpitäjä haluaisi, ihan parhaita lahjoja siis! Ostan itselleni vielä lahjaksi suklaata ja mukavan oloasun niin joulupyhien rentoutuminenkin on taattu.


Toki niitä itselle ostettavia joululahjoja keksii helposti muutaman sataslappusen verran. Joku kaunis päivä vielä investoin lampaankarvasatulaan. Olen siitä haaveillut pitkän aikaa, mutta vielä en ole raaskinut kun kyse sinäänsä on "turhakkeesta". Eli meillähän on hyvä satula ja lampaankarva olisikin lähinnä mukavuuskysymys. Jossain vaiheessa haaveilin myös kunnollisesta talvihaalarista tallihommiin ja ratsastukseen/ajoon. Tällä hetkellä alkutalven kelit ovat vain sitä luokkaa, että pitkä satulan peittävä sadetakki olisi ajankohtaisempi. Satulahuone kaipaisi myös kaappia ja sopivaa yksilöä päivystänkin säännöllisesti Torista.

Paras joululahja: isän tekemä heinäkatos.
Kaiken kaikkiaan meidän varustetilanne on tällä hetkellä hyvä. Siksi joulun materiaksi riittääkin jo edellä mainittu oloasu ja suklaa, sekä lisäksi vielä joku hyvä kirja. Tosin on hyvä olla suunnitelmia, jos vaikka ässäarvasta rapsahtaa ylimääräistä. Kamala tilannehan se olisi, jollei tietäisi mitä rahalla tekee ;)

2 kommenttia:

  1. Suloinen Tara! Olen aikuinen ratsastuksen aloittaja (ehkä ikuinen aloittelija, vaan miksipä sitä keski-iässä enää kiirehtisi). Olen kolme kertaa ratsastanut islanninhevosella ja tykännyt kovasti. Mutkattomia kätevän pieniä hevosia (putoamispelkoiselle) joissa on myös erilaisia persoonia. Käyn silloin tällöin islanninhevostallilla, jolla issikat asuvat pihatossa. Mahtavan luonnollinen tallimuoto tuo pihatto, juuri issikoille ja suokeille omiaan. Muuttaako shetlanninponisi pian samaan pihattoon? Kirjoita joskus Taran hyvistä ja huonoista päivistä, siitä miten jekutat sen töihin kun sitä ei huvita. Kiinnostaa myös oletko kärrytellyt / ohjasajanut aikuisilla tammoillasi. Onnea uuteen omaan talliin & mukavaa joulunodotusta sinulle ja perheellesi eläinlauman keskelle! T.tätihevoshullu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden koko on kyllä niin hyvä puoli! Käsittely ja touhuaminen on helpompaa hiukan pienemmän paketin kanssa. Ja issikoita on tosiaan niin moneen lähtöön, että ratsuja löytyy aloittelijan tarpeisiin, mutta myös haastavia.

      Mä olen tähän pihaton luonnollisuuteen myös tykästynyt niin paljon, etten ihan helposti meille karsinoita laittaisi. Joulun jälkeen Nikita muuttaa kotiin.

      Kiitos vinkeistä, Tara on tosin varustettu niin hyvällä työmoraalilla ettei sitä tarvitse jekuttaa, mutta muuten tammojen oivalluksista voisikin saada hyvän kirjoituksen aikaiseksi. Nikita on ajo-opetettu ja se pääsekin kärryjen eteen viikottain, Taraa ohjasajan joskus vaihtelun vuoksi.

      Kiitos kivasta kommentista ja hyvää joulunodotusta myös sinne!

      Poista

Jokaiseen asialliseen kommenttiin vastataan. Kiitos viestistäsi!