19.8.2015

Heppaharrastajan uudet vaatteet

Tämä arkiaamu alkoi muiden lailla tahmeasti ja hitaasti. Aamupesujen jälkeen nappasin sohvan nurkalta kevyet caprit ja pukeutuessani niihin, mietin ovatko ne olleet tallilla viime pesun jälkeen. Tulin siihen tulokseen, että ei ole ja jatkoin joka-aamuista taisteluani kohti työpaikkaa. Suuntasin seuraavaksi vaatekaapillle etsimään jotain pitkähihaista kylmään elokuun aamuun. Heitin kevyen ja uutuuttaan hohkavan collegen päälle ja havaitsin tyytyväisenä sen edelleen olevan pehmeä, kuin uusi. Puseroa pään yli vetäessäni siitä lehahti etäisesti tuttu tuoksu. En jäänyt murehtimaan asiaa enempää, vaan säntäsin autolle. Puolimatkassa totesin tyytyväisenä selviytyneeni jälleen voittajana yhdestä aamuherätyksestä.

Uusi (talli)paita, tarinan college.


Töissä pukukaapilla vedin collegen taas pään yli, kun sain ahaa-elämyksen. Tallikaverilta lainattu tervan tuoksuinen ötökkäsuihke, jota suihkuttelin Taran jalan haavaan. Ja nähtävästi hieman puserollekkin. Paidan saakin samantien arkistoida tallivaatteiden joukkoon. Pesukoneessa käynti, huuhteluaineen käyttö ja ulkona kuivatus ei vienyt tuoksua mennessään. Tuskinpa sitä tekee mikään muukaan. Jälleen kerran olen onnistunut kutistamaan arkivaatteiden valmiiksi jo olematonta kirjoa ja kasvattamaan tallirytkyjen määrää.

Nämä lenkkarit ovat uineet monissa vesissä.

Tämän aamuinen tervantuoksuinen college ei ole ensimmäinen eikä viimeinen tätä sarjaa. Olen aivan onneton suojelemaan vaatteitani tältä harrastukselta. Mulla ei ole tallilla vaihtovaatteita ja usein päätän töissä, että menenkin suoraan sieltä tallille. Vaikka menisin kotikautta, saatan heittää ratsastushousut jalkaan ja jättää jo päällä olevan paidan päälle. Hevosentuoksuisia vaatteita ei viitsi muualla käyttää, joten joko paita päätyy suoraan pesuun tai on tallikäytössä pari päivää. Välillä kuitenkin onnistuu eliminoimaan ne tallilla niin tehokkaasti, ettei edes pesukone pelasta. Lisäksi usein peseminen lyhentää vaatteiden käyttöikää muutenkin. Uskomattomat monet tennarit ovat päätyneet pesukoneeseen, kun ihan äkkiä vaan käyn tarhassa niiden kanssa. Hetken päästä seison tarhan mutaisimmassa lätäkössä ja ihmettelen, että mihin ne kengät katosivat. Uusi villapaita on onnettoman täynnä hevosen pudottamaa talviturkkia ja sen puhdistamiseen tarvittaisiin 5 tarraharjaa. Sen hyvän hupparin taskuissa on leivänmuruja. Näitä on pitkä lista. Toisaalta ehkä juuri tästä syystä mun vaatekaapin sisältö tulee H&M:ästä tai Gina Tricot:ista. Ainakaan en tuhoa vaatteita monen satasen edestä!
Mutavesissä, pohjavesissä, lammikon vesissä...

Ja mites ne oikeasti tallille ostetut vaatteet ja välineet? No kisapaidan paikka on tietysti silitettynä henkarilla, chapsit pyyhitään liinalla käytön jälkeen ja kypärä säilytetään säntillisesti kypäräpussissa. Että näin.

5 kommenttia:

  1. Tuttu tunne! Viileän alkukesän takia mun kaikki hupparit on tallihuppareita..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooh lohduttaudutaan sillä, että tallilla se kaikki vapaa-aika kuitenkin menee :D

      Poista
  2. Hihii, mullekin jotenkin tuttu tunne :D
    Minkä korkunen taraa on? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä ei ole mitattu, mutta veikkaisin n. 135cm. Täytyisikin koittaa joku päivä kyhätä joku mitta ja kokeilla :)

      Poista

Jokaiseen asialliseen kommenttiin vastataan. Kiitos viestistäsi!