17.3.2015

Minustako kilparatsastaja?

Viimeiset pari viikkoa olemme saaneet nauttia keväästä. Maastot ovat sulia ja aurinko paistaa aamusta alkuiltaan saakka. Tämä on sellaista aikaa, kun hevosenomistaja palkitaan. Poissa on kengistä pipoon asti kuraiset vaatteet, jäiset varpaat, otsalampun valossa tehdyt maastot, tilsat ja liukastelut. Tilalla aurinkoa, virkeitä hevosia ja tukka putkella painettuja laukkasuoria. Jopa hevosen hoitamista ilman hanskoja! Notkeampaa ratsastusta, kun kerrospukeutuminen ei enää ole välttämätöntä. Yksi islanninhevonen varmistaa koko tienoon lintujen pesänrakennusaineet, kun se luopuu paksusta talviturkistaan.

Harjoitteleminen sujuu parhaiten, kun ratsukon molemmat osapuolet ovat virkeitä.

Fiilisteltiin Taran kanssa eilen kevättä. Lähdimme maastoon ja siellä samoilemaan hetkeksi metsään. Tara nauttii tästä suunnattomasti ja itsellekkin se on hauskaa vaihtelua. Samoilun jälkeen jatkoimme maastolenkkiä. Lenkin lopuksi otimme lähipellolla laukan hurmaa. Käännyttiin kotiin, mutta tallikaverit saivat houkuteltua vielä pienelle lenkille ja hevosessakin riitti virtaa. Ratsastusajaksi tuli varmaan reilut kaksi tuntia ja se kaksi tuntia mentiin täydellisesti fiiliksen mukaan! Hevosta kuunnellen ja yksinkertaisesta vain hetkestä nauttien.

Huonotuulisena tai väsyneenä en viitsi vaatia itseltäni enkä hevoseltani haastavia juttuja.

Lenkin jälkeen pohdin itseäni ratsastajana. Menty lenkki kuvastaa minua hyvin. Todella usein menen tallille ilman suunnitelmaa. Pohdin omaa mielialaa, vireystasoa ja yleistä fiilistä. Sitten tutkailen hevosesta samat asiat. Tällä periaatteella viikkomme sisältää erilaisia maastolenkkejä, ohjasajoa, kentällä ratsastamista ja maastakäsittelyä. Tämä kappale myös vastaa otsikossa esitettyyn kysymykseen ainakin osittain: "Ei ainakaan tavoitteellista vaativan tason kilparatsastajaa." Arvostan ihmisiä, jotka jaksavat treenata monta kertaa viikossa tavoite kirkkaana mielessään. Minusta ei tähän olisi, tämä kun on minulle enemmän tälläinen hyvän mielen harrastus. Siinä on hevosharrastuksen paras puoli, se on moniulotteinen: on yhtä monta tyyliä harrastaa kuin harrastajiakin. Lajien kirjo on suuri ja lajin sisälläkin vaihtoehdot useat. Voit treenailla omaksi ilokseen tai käydä välillä seurakisoissa pyörähtämässä. Voit treenata myös tavoitteellisesti ja edetä tasoissa ja luokissa ylöspäin.


Oma tavoitteeni on kehittää yhteistyötäni hevosen kanssa ja oppia tukemaan sitä eri askellajeissa aina vaan paremmin. Hyvä yhteistyö edistää lajin mukavuutta ja hauskuutta sekä hevosen että ihmisen näkökulmasta. Fiiliksen mukaan käyn itsekkin valmennuksissa silloin tällöin ja muutenkin eri tapahtumissa. Nyt meitä odottaa askellajikisat huhtikuussa. Helppo töltti ja helppo nelikäynti. Mennään katsastamaan meidän taso ratsukkona ja fiilistelemään kisahumua. Nuttura löysällä uutta oppimiskokemusta hakemaan. :)

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä ekoihin kisoihin! :)

    VastaaPoista
  2. Heippa! Olipas iloa ja energiaa tihkuva postaus :) Mukavia keväisiä treenejä teille nautiskelu maastoja fiiliksen mukaan se on ihan parhautta.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentista ja ihania maastoiluja sinnekkin! :)

    VastaaPoista

Jokaiseen asialliseen kommenttiin vastataan. Kiitos viestistäsi!